Minä harrastan hikiliikuntaa kuutena päivänä viikossa, pääasiassa kuntosalia ja juoksemista. Sunnuntaina käyn sitten pitkällä kävelylenkillä koirani kanssa. Minulle elämässä arvokkainta on terveys ja elämä itse. Liikkumalla paljon kunnioitan niin kroppaani kuin aivojanikin: ihminen on erottamattomasti mielestä ja ruumiista koostuva kokonaisuus. Kuntoilu tuokin minulle mm. lisää hyvinvointia, energiaa, jaksamista, vireyttä sekä toimintakykyä.
Terveellinen elämäntapa on sekä valinta että tapa. Kun lähdet liikkumaan, se on päätös. Jos jäät sohvalle katsomaan Netflixia, se on päätös. On selvää, ettei aina jaksa, kannata tai voikaan liikkua. Silloin kun voi, on tärkeää päättää liikkua. Jotta osaa tehdä hyvinvointia parantavia valintoja, tulee oma itsetuntemus, aidot arvot ja niiden todeksi eläminen, olla vahvasti omassa elämässä. Kun nämä ovat tasapainossa olemisen ja tekemisen välillä, ja itsellä on kykyä panostaa asioihin, joilla oikeasti on väliä, on helppoa kulkea elämää rakastavaa tasapainoista tietä tänään ja huomenna. Vaikka aina ei haluaisi. Toki joskus voi nautiskella eli valita roskaruokaa, lepopäivän tai vaikkapa alkoholin, mutta motivaatio ja itsekuri pitävät huolen, että pääsääntöisesti terveelliset elämäntavat ovat arkea pitkäjänteisesti, sekä aktiivinen elämä on tapa ja osa minuutta sekä identiteettiä.
Aika on arvokkain ja rajallisin resurssi, mitä minulla on. Minä kuljen eteenpäin omassa rajallisessa ajassani, omalla ajallani. Olen juuri ajallaan. Ainutkertaisessa omassa elämässäni. Ja elämä on nyt.
Elämä ei muutu helpommaksi, mutta minä muutun vahvemmaksi. Olen huomannut, että kun rakastaa elämää, niin elämä rakastaa takaisin. Itsestä on otettava vastuu, ja työskenneltävä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tavoitteellisesti parempaan, kohti unelmiaan. Kun pitää huolta itsestään, alkaa muutkin asiat elämässä sujumaan. Motivaatio ponnisteluun tulee aivoista dopamiinin tuottaman energisoinnin kautta, kun ymmärtää tavoitteidensa merkityksellisyyden ja hyödyllisyyden. Tavoitteiden saavuttamisesta tuleva hyvänolontunteen kantomatka on huomattavan pitkä, jopa koko loppuelämä.
Ihminen on luotu liikkumaan. Se, että miten hyvän kunnon hankkii ja ylläpitää sitä, ei ole merkityksellistä. Tärkeintä on liikkua monipuolisesti päivittäin, syödä terveellisesti ja palautua eli levätä. Mielestäni se, että ihminen pyrkii jokaisessa elämäntilanteessa kohti parasta versiota itsestään, on juuri elämän rakastamista. Tätä kuvaa japanilainen termi kaizen, joka tarkoittaa jatkuvaa asteittaista muutosta kohti parempaa. Kaizen-filosofiaa voidaan hyödyntää niin yritysmaailmassa kuin myös henkilökohtaisessa kehityksessä. Parantaa voi asteittain vaikkapa päivittäin ottamiensa askelten määrää tai syömiensä aterioiden terveellisyyttä, tai esimerkiksi vähentää pikkuhiljaa juomansa kofeiinin määrää. Oleellisinta on, että kaizen tuottaa pitkällä aikavälillä vähintään yhtä suuria tuloksia kuin kerralla tehty elämäntapamuutos, ja huomattavasti kestävämmällä tavalla.
”Minä en ole se, mitä minulle on tapahtunut, vaan se, miksi päätän tulla.”
C. G. Jung
Seppo Mustonen, maratoonari (19 juostua maratonia ja kolme polkujuoksua), Kempele
Comments