Hossassa juoksemani Kainuu Trailin puolimaraton tarjosi henkilökohtaisesti tuulahduksen uutta ja vanhaa. Kyseessä oli ensimmäinen polkujuoksutapahtumani, mutta olen juossut nälkämaan poluilla jo 1970-luvulla Kainuun rastiviikoilla, jotka pääsin lapsena kokemaan useampana kesänä. Fiilistäni menneisyyteen palaamisesta vahvisti symbolisesti se, että numerolappua koristi muun muassa Kainuun rastiviikon perinteikäs logo.
Toisen kerran järjestetty Kainuu Trail tarjosi polkujuoksua monen tasoisille tossun kuluttajille. Vaihtoehtoina olivat 10, 21, 38, 55 ja 78 kilometrin reitit, jotka antoivat reippaita haasteita Hossan luontokeskuksen lähimaastoissa. itse valitsin puolikkaan, sillä se vastasi parhaiten nykyistä kuntotasoani, jonka pohjana on korona-ajan varsin laiska harjoittelu. Valinta osui oikeaan, sillä parhaimmillaan 28 asteen helle teki reissusta tavallista raskaamman.
Puolikkaan kulminaatiopiste oli noin 15 kilometrin paikkeilla, jota ennen oli pitänyt selvittää reitin jyrkin nousu. Sen jälkeen oli noin puolitoista kilometriä sopivan loivaa alamäkeä, jossa saattoi rallatella melkein kaasu pohjassa, kun paukkuja oli vielä jäljellä. Ainoa varsinainen huoltopiste oli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vain 8,8 kilometrin kohdalla, mutta helteen vuoksi vettä oli varattu myös 17,4 kilometriin. Viime vuonna testaamani CamelBak-juomareppu olikin tarpeen, sillä kuumuudessa nestehukka oli melkoinen. Järjestäjät tosin ilmoittivat lähdössä, että virtaavista vesistä voi huoletta juoda. Vastaavaan lupaukseen ei pysty kovin moni kisajärjestäjä.
Kainuu Trailin maasto on kiehtova sekä vaihtelevuutensa että maisemiensa ansiosta. Järvet, lammet ja purot luovat juoksuun hienon tunnelman. Tapahtumasta voi hyvinkin kasvaa polkujuoksijoiden pyhiinvaelluskohde, mutta nykyisillä reiteillä tapahtuman laajentamisen rajoite ovat ajoittain erittäin kapeat metsäpolut. Noin sadan juoksijan puolikkaalla ruuhkia ei päässyt syntymään, mutta suuremmalla osallistujamäärällä lähtö pitäisi järjestää aalloittain.
Elämä ei ole pelkkää urheilua, ja heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Kainuu tarjosi paljon muutakin mielenkiintoista. Torstaina menomatkalla kiersin vaimoni ja poikieni kanssa Pyssykuljun lenkin (4,5 kilometriä), minkä jälkeen huuhdoimme kevyen treenin hiet Hepokönkään putouksen virkistävän kylmissä vesissä. Perjantaina vierailimme Raatteen Portin talvisotamuseossa ja pääsimme kokemaan Raatteentie-oopperan ensi-illan Suomussalmen kesäteatterissa. Lisäksi pojat ehtivät juoksemaan treenit Ruukinkankaan hienolla radalla. Viikonlopussa ehtiikin tekemään kaikenlaista, kun on liikkeellä avoimin mielin.
Comments