Alexander Stubbin persoonassa minua on kiinnostanut aina erityisesti yksi kysymys: miten kiireinen, pääministeritason poliitikko suunnittelee ajankäyttönsä, jotta kalenteriin jää aikaa treeneille? Täysmatkan triathlonia ei nimittäin vedetä läpi ilman säännöllistä ja laadukasta harjoittelua. Siksi halusin lukea elämäkerran Alex. Sen sijaan Stubbin poliittiset ajatukset ja saavutukset jätän muiden arvioitaviksi.
Kuvassa juoksevat Alexander Stubb ja Haile Gebreselassie. Kuva: Pekka Mustonen.
Elämäkerrassaan Stubb valottaa ajankäyttöään varsin paljon. Koko ministeriuransa ajan hän teki selkeän eron työajan ja vapaa-ajan välille, mikä mahdollisti kymmenkunta treenituntia viikossa. On tietenkin ymmärrettävää, että moinen itsestä huolehtiminen ärsytti suunnattomasti vanhan liiton poliitikkoja, jotka ovat tottuneet siihen, että ministeri on töissä ja tavoitettavissa 24/7. Tämä lienee myös yksi todellinen syy siihen, että Stubb sai kesällä 2016 väistyä Petteri Orpon tieltä kokoomuksen puheenjohtajana. Suomi ei ollut vielä valmis siihen, että pääministeri on kolmen tunnin ja 11 minuutin maratoonari, joka näyttää olevan innoissaan muustakin kuin soten viilaamisesta tai budjettiriihestä…
Stubb tulee urheiluperheestä ja monipuolinen lajitausta tulee esille monessa kirjan käänteessä. Voi jopa sanoa, että miehen koko elämäntapa ja päivärytmi lähtevät urheiluelämän kokemuksista, kuten seuraavat kirjan rivit kertovat ministeriaikojen alusta:
Kaikki lähti kalenterista. Suhtauduin kalenteriin kuin harjoitusohjelmaan. Jokaisesta kalenterimerkinnästä pitää tietää, miksi se tehdään, mitä sillä tavoitellaan ja kuinka kauan se kestää. Onko ohjelma rakennettu niin, että rankan hapotuksen jälkeen on riittävä palautumisaika? Se ei tietenkään aina onnistu täydellisesti, mutta tuo ajattelu on hyvä lähtökohta.
Ministerinä Stubb ei mielellään harrastanut työillallisia tai myöhäisen illan palavereja, koska niiden työteho oli alhainen ja ne haittasivat palautumista. Hän korostaa kirjassa moneen otteeseen hyvän yöunen merkitystä, mikä onkin yli nelikymppisenä palautumisen perusta niin fyysisesti kuin henkisesti. Rasittavaan matkustamiseen hänellä on muutama perussääntö: ei matkatavaroita ruumaan, ei alkoholia lennoilla, aina lenkkikamat pitemmälle reissulle mukaan ja huomio ruokavalion suunnitteluun. Kaiken tämän voi jokainen kiireisten aikataulujen nainen tai mies allekirjoittaa fiksuksi ajatteluksi.
Urheilemisen kannalta kirjan mielenkiintoisin osio kertoo valmistautumisesta alle 10 tunnin tulokseen täysmatkan triathlonilla kymmenessä viikossa kymmenen tunnin treeniviikoilla. Elämänlaadun kannalta mielenkiintoisimmat jutut löytyvät sivuilta 143-150, 175-189 ja 224-235. Kaikkiaan Karo Hämäläisen ammattilaisen otteella pääkirjoittama teos on sujuvaa luettavaa eikä pahemmin sorru poliittiseen jargoniin, joka on tämän kategorian elämäkertojen perisynti. Perusvireeltään raikas ja positiivinen kirja ansaitsi paikkansa Tieto-Finlandia ehdokkaana.