Näin mahtipontisella viestillä avautuu Budapestin juoksutapahtumista kertova sivusto runinbudapest.com. Suurilla sanoilla on siinä mielessä katetta, että kaupungissa järjestetään peräti neljä suurta vuosittaista juoksutapahtumaa.
Maaliskuun supermaraton-tapahtuma on neljän päivän mittainen 590 neliökilometrin kokoisen Balaton-järven kiertävä juoksu, jossa matkaa kertyy yhteensä hulppeat 196 kilometriä. Vaihtoehtoisesti tapahtumassa voi juosta myös superpuolikkaan (94,9 km) tai normimaratonin. Lisäksi kilpailuun voi osallistua 2-4 hengen porukalla. Varmasti ikimuistoinen tapahtuma!
Huhtikuussa ja syyskuussa ovat vuorossa puolimaratontapahtumat, jotka juostaan molemmilla kerroilla samalla reitillä pääosin Pestin puolella. Korkeuseroa on tosin otettu mukaan myös Budan puolelta. Matka kulkee varmasti joutuin, sillä sen verran paljon on matkan varrella arkkitehtuuria ja maisemia nähtävänä.
Lokakuussa on sitten varsinainen maratontapahtuma, johon osallistuu peräti 27 000 juoksijaa. Näistä 6000 juoksee maratonin. Reitti kulkee pääosin kaunista Tonavan vartta pitkin ja Pestin keskustakaupunkialueella. Reitti ei vaikuta maastonvaihtelultaan aivan mahdottoman haastavalta, mutta kyllä tuossakin hiki tulee.
Olin työreissulla maaliskuun puolivälissä paikan päällä ja sain mahdollisuuden kokeilla pariin kertaan, miltä juoksu kyseisessä kylässä tuntuu. Alkuun lähdin veljeni kanssa aamutuimaan liikkeelle kiertäen Tonavan molemmin puolin mukavan raikkaan noin kuuden kilometrin kierroksen. Osan lenkistä juoksimme varsinaisia maratonreittejä pitkin. Tällä reitillä emme vielä päässeet kokemaan korkeuseroja, mutta sen sijaan upeita siltoja ja maisemia oli yllin kyllin. Ruuhkaa ei aamuseitsemän aikoihin ollut.
Seuraava lenkkimahdollisuus tuli toisen seminaaripäivän pitemmällä tauolla. Päivä oli todella kostea, mutta kuin taivaanlahjana sade lakkasi juuri lenkin ajaksi. Päätimme jo etukäteen, että teemme hieman porrastreeniä, joten suuntasimme suoraan Pestin puolen hotelliltamme sillan yli kohti Budan linnakukkulaa. Ja portaita todella riitti!
Täältä suuntasimme sitten mutkan kautta kohti tunnettua Mergitsziget –retkeily- ja liikuntasaarta. Siellä emme kuitenkaan kauan viihtyneet, vaan päätimme jatkaa matkaa. Tässä kohtaa juoksukaveri vaihtui veljestäni Petestä kollega Teemuun ja päätimme palata takaisin vanhan Budan puolelle.
Kiertelimme vanhaa varsin mäkistä kaupunkireittiä korkealle Matiaksen kirkon alueelle. Jaloissa tuntuikin jo mukavasti, sillä korkeuseroa oli ihan riittävästi. Loppumatka Széchenyin ketjusillan kautta kohti majapaikkaa olikin pääosin sitten varsin jyrkkää alamäkeä ja tasamaaosuutta. Tuolloin oli hyvää aikaa ottaa valokuvia.
Vajaan parinkymmenen kilometrin kokemuksella voi todellakin todeta, että Budapest on varmasti maratonmatkan arvoinen kokemus. Maasto on hyvinkin vaihtelevaa, reittien kunto on hyvä, historia on läsnä joka puolella ja nähtävää todellakin riittämiin. Vahva suositus!
(Kuvissa ylh. oik. Jari ja Pete Laakso, alh. vas. Teemu Hostikka)